Lähden vetämään miestä kädestä kohti läheistä teollisuusaluetta.
Olen jo päivällä käynyt kävelyllä, varmistanut paikan sopivuuden ja valmistellut "näyttämön".
Mies epäröi hetken, kun saavumme erään tyhjillään olevan, entisen pienen työpajarakennuksen ovelle. Näen hänen silmissään hienoista ärtymystä. "Eikö sitä asiaa nyt olisi voinut vain tässä kertoa?", hän sanoo. Vilkaisen häneen ja sanon huolettomasti: "Kyllä kai, mutta mulla tulee täällä ulkona vilu ja haluan, että tämä nyt selvitetään perin juurin."
Avaan takaoven, joka jostain syystä on jäänyt lukitsematta, ja astumme sisälle pimeään huoneeseen. "Odota, kun otan taskulampun esiin", sanoin hapuillessani jo aiemmin käden ulottuville asettamaani köysisilmukkaa, joka roikkuu katosta. "Ojenna kätesi, niin saat pidellä tätä taskulamppua", sanon rauhallisesti ja jatkan: "Eikun hei, mulla on sulle pieni lahjayllätys.. tehdäänkin niin, että laitat silmät kiinni ja kädet sillai kupiksi, niin näet sitten heti". Yllätyksekseni mies tottelee ja ojentaa käsiään. Näen ne vain hämärästi mutta nopeasti sujautan silmukan hänen ranteidensa ympärille.
"Mitä hittoa sä puuhaat?", mies raivostuu ja tempoo köyttä irti. Tiedän sen pysyvän tukevasti katossa kiinni, mutta en ole varma kauanko kestää ennenkuin mies keksii ottaa suun avuksi hellätäkseen hirttosilmukan puristusta. Napsautan valot päälle katkaisijasta, mies häikäistyy hetkeksi ja lopettaa tempomisen, mutta jatkaa kiroiluaan.
"Perkele, ihme touhua, irrota heti tää köysi, saakelin narttu".
Katselen häntä hymyillen huoneen toiselta laidalta. "Rauhoitu nyt, tää oli se yllätys". Olen pudottanut trenssin pois päältäni ja seison lattialla saapikkaissani, stayupeissani ja mustassa korsetissa. Mies jähmettyy paikalleen, näen hänen ilmeeessään hämmennystä, kiihotusta, ärtymystä ja ehkä jopa hieman pelkoa.
Olen jo päivällä käynyt kävelyllä, varmistanut paikan sopivuuden ja valmistellut "näyttämön".
Mies epäröi hetken, kun saavumme erään tyhjillään olevan, entisen pienen työpajarakennuksen ovelle. Näen hänen silmissään hienoista ärtymystä. "Eikö sitä asiaa nyt olisi voinut vain tässä kertoa?", hän sanoo. Vilkaisen häneen ja sanon huolettomasti: "Kyllä kai, mutta mulla tulee täällä ulkona vilu ja haluan, että tämä nyt selvitetään perin juurin."
Avaan takaoven, joka jostain syystä on jäänyt lukitsematta, ja astumme sisälle pimeään huoneeseen. "Odota, kun otan taskulampun esiin", sanoin hapuillessani jo aiemmin käden ulottuville asettamaani köysisilmukkaa, joka roikkuu katosta. "Ojenna kätesi, niin saat pidellä tätä taskulamppua", sanon rauhallisesti ja jatkan: "Eikun hei, mulla on sulle pieni lahjayllätys.. tehdäänkin niin, että laitat silmät kiinni ja kädet sillai kupiksi, niin näet sitten heti". Yllätyksekseni mies tottelee ja ojentaa käsiään. Näen ne vain hämärästi mutta nopeasti sujautan silmukan hänen ranteidensa ympärille.
"Mitä hittoa sä puuhaat?", mies raivostuu ja tempoo köyttä irti. Tiedän sen pysyvän tukevasti katossa kiinni, mutta en ole varma kauanko kestää ennenkuin mies keksii ottaa suun avuksi hellätäkseen hirttosilmukan puristusta. Napsautan valot päälle katkaisijasta, mies häikäistyy hetkeksi ja lopettaa tempomisen, mutta jatkaa kiroiluaan.
"Perkele, ihme touhua, irrota heti tää köysi, saakelin narttu".
Katselen häntä hymyillen huoneen toiselta laidalta. "Rauhoitu nyt, tää oli se yllätys". Olen pudottanut trenssin pois päältäni ja seison lattialla saapikkaissani, stayupeissani ja mustassa korsetissa. Mies jähmettyy paikalleen, näen hänen ilmeeessään hämmennystä, kiihotusta, ärtymystä ja ehkä jopa hieman pelkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti